Kansallisuuksien päivä

Etiopiassa on juhlittu viime viikonloppuna kansallisuuksien päivää. Maassa on rikas kulttuurinen, historiallinen ja kielellinen monimuotoisuus. Se on kehittynyt monien vuosisatojen aikana, jolloin maa on ollut eristäytyneenä sekä Afrikan muista maista että Euroopan maista. Ilmasto ja maantieteelliset olosuhteet ovat myös olleet myötävaikuttamassa kansalliseen moninaisuuteen, sillä kulkuyhteydet ovat olleet haasteellisia ja ihmiset ovat eläneet aikaisemmin varsin eristäytyneinä.Maassa on noin 80 eri kieliryhmää, joilla on oman kielen lisäksi omat tapansa ja myös omat ruokakulttuurinsa. Kielet kuuluvat lisäksi eri "kieliperheisiin" - on seemiläisiä kieliä ja kushikieliä ja muita kieliryhmiä.

Tuulan iltaryhmässä opiskeleva aikuisopiskelija toimii yksityiskoulun johtajana Addis Abebassa ja hän kutsui meidät kansallisuuksien päivän juhlanviettoon koululle, jossa on luokkia lastentarhasta 8. luokkaan ja opiskelijoita reilut 600. Juhlaan osallistui lisäksi vanhempia ja muita sukulaisia ja meitä pidettiin kunniavieraina. Juhlan aluksi saimme lahjatkin, minä kauniin huivin ja Esko paidan. Istumme kuvassa koulunjohtajan vieressä. Juhla aloitettiin arvokkaasti lipunnostolla.
 

Lapset, opettajat ja monet vieraista olivat pukeutuneet eri kansallisuuksien juhla-asuihin. Esityksissä korostettiin sitä rikkautta, mikä tulee yhdessä elämisestä ja toinen toisensa kunnioittamisesta ja suuren Etiopian  rakentamisesta yhteisin ponnistuksin. Ohjelmassa oli useita ihania tanssi-esityksiä, runoja, muotinäytöstä, tietokilpailua yms. Kaikesta näki, että henkilökunta ja lapset olivat nähneet paljon vaivaa juhlapäivän eteen.

Rytmi tuntui olevan veressä pienillä sekä suurilla! Volyymit olivat täysillä joten naapurustokin sai nauttia lauluista ja runoista. 

          

Juhlan juontajina toimi Mekane Yesus seminaarin kaksi opiskelijaa, jotka hoitivat tehtävänsä erittäin ammattimaisesti.
                                           Tietokilpailu vei ilmeet vakaviksi:

 

Seuraavan pienen videopätkän mukana pääset itsekin juhlatunnelmaan!

Elämä on juhlaa

Kun menimme Tuulan kanssa naimisiin 30 vuotta sitten 26.11.1983 Imatralla Kolmen ristin kirkossa, emme silloin aavistaneet, että tulisimme juhlimaan avioliittomme 30-vuotisjuhlapäivää Addis Abebassa Etiopiassa. Mutta näin vain tapahtui. Elämä on juhlaa ja Jumalan lahjaa jokainen päivä.

Tuula sai 30 ruusua juhlapäivän aattona.

  

26.11. varsinaisena hääpäivänämme menimme illalliselle Addis Abeban hienoimpaan hotelliin Sheratoniin. Ruokailumme lomassa kerroimme ystävälliselle miestarjoilijalle millaista juhlaa vietämme. Kun olimme päässeet jälkiruokaan, saapui sama tarjoilija yllättäen pöytämme luo yhdessä kädessä pala täytekakkua ja toisessa sädetulta palava kynttilä. Hän toivotti meille amharaksi kaikki mahdolliset hyvät toivotukset Jumalan siunausta unohtamatta. Tämä kaikki tapahtui muiden ravintolan vieraiden nähden ja kuullen. Tätä ei oltu etukäteen sovittu ja siksi tarjoilijan huomaavaisuus ilahdutti meitä suuresti. Päivästä tuli todellinen juhlapäivä.

Onnellista 30. vuosipäivää!

Matka raamatunkääntäjän kyydissä Etelä-Etiopiassa jatkuu

Juotuamme teet Konson paalukylässä hyvästelimme uuden ystäväperheemme ja suuntasimme kohti uusia seikkailuja. Käveltyämme paalukujaa autolle päin jouduimme kulkemaan halki paikallisen markkinatorin. Gebaja eli tori on varsinainen elämys monenkirjavine tavaroineen ja sankkoine ihmisjoukkoineen. Etiopialaisille tori on kohtaamis- ja seurustelupaikka, varmasti yksi viikon kohokohdista.

Valkoihoinen ulkomaalainen eli "forentsi" herättää torilla etiopialaisten huomion.

Konsosta ajoimme autolla Gidoleen, joka sijaitsee ylhäällä vuorilla. Siellä tutustuimme Mirjamin nykyiseen käännösprojektiin. Seuraavana päivänä palasimme autolla takaisin Arba Minchin kaupunkiin. Matkalla alas Gidolen vuorilta näimme kauniita maisemia ja paikallista maalaiselämää.

Gidolen tie oli paikoitellen sortunut pieneen rotkoon.

Matkalla näimme miehen kyntävän härillä, joiden niskassa oli perinteinen ies.

Saavuttuamme jälleen Arba Minchin kaupunkiin, yövyimme siellä vielä yhden yön Mirjamin talossa, jonka jälkeen läksimme paluumatkalle ja suuntasimme auton keulan kohti pohjoista ja Awasan kaupunkia. Jälleen saimme katsella paikallista luontoa ja elämää auton ikkunasta.

Vuolaana virtaava joki jossakin Arba Minchin ja Sodon kaupunkien välillä.

Aasikyyti on hyvin yleistä Etiopian maaseudulla.

Saavuttuamme Awasan kaupunkiin majoituimme norjalaisen lähetyksen vierastaloon, joka sijaitsee pienen Tabor-vuoren juurella ja aivan Awasa-järven rannalla. Tabor-vuoren toisella puolella sijaitsee Mekane Yesus kirkon omistama raamattukoulu, jota kävimme katsomassa. Awasalla voi vielä nähdä joitakin Afrikan villieläimiä. Järvessä asustaa virtahepoja ja vierastalon pihalla juoksentelee apinoita. Lisäksi järven ranta on täynnä monenlaisia lintuja, kuten suuria Marabu-haikaroita.

Kaksi virtahepoa söi vesiruohoa aivan norjalaisen vierastalon rannassa illan hämärtyessä.

Awasan kaupunki on hyvin vilkas, sillä se on alueen hallintokaupunki. Pääkatu vilisee pieniä sinivalkeita moottoripyörätakseja. Kaupungin keskustassa kohoaa suuri ortodoksinen kirkko.

Awasan pääkadun näkymiä

Yksi Awasan kauneimmista elämyksistä oli auringonlasku. Illan hämärtyessä heinäsirkat alkoivat sirittää voimakkaasti ja kaikenlaiset linnut virittivät iltalaulunsa. Auringonlasku heijastui kauniisti Awasa-järven pinnasta. Pimeyden laskeuduttua vierastalon pihanurmikkoa koristi kiiltomatojen joukko.

Auringonlasku Awasalla

Seuraava päivä oli sunnuntai ja osallistuimme lähistöllä sijaitsevan Mekane Yesus kirkon amharankieliseen jumalanpalvelukseen. Kirkko oli aluksi puolillaan, mutta täyttyi hiljalleen kaikenikäisistä ihmisistä.

Seurakunta poistumassa kauniista kirkostaan Awasalla.

Jumalanpalveluksen ja lounaan jälkeen läksimme paluumatkalle kohti Addis Abebaa. Matkalla pysähdyimme Langano-järven rannalle nauttimaan iltapäiväkahvit ja samalla tutustumaan järven maisemiin. Langano-järvi on ainoa Etiopian järvistä, jossa voi uida huoletta. Järven vesi on niin alkalipitoista, ettei siitä voi saada minkäänlaisia loiseläimiä. Vesi näyttää ruskealta, mutta on lämmintä ja miellyttävää iholla. Järvi on joskus ollut hyvin kalarikas, mutta runsaan kalastuksen myötä kalakanta on nykyisin pienentynyt.

Sabana-hotellin rantaa Langano-järvellä

Langanolta jatkoimme matkaa ja saavuimme kotiin Addis Abebaan iltahämärissä. Monia kokemuksia rikkaampina osaamme nyt entistä enemmän arvostaa sitä työtä, jota Mirjam ja monet muut raamatunkääntäjät tekevät niin Etiopiassa kuin muuallakin maailmassa. He elävät ja työskentelevät ruohonjuuritasolla ja vievät eteenpäin parasta mahdollista sanomaa kunkin kansan äidinkielellä. Näiden kokemusten lisäksi meillä oli muutakin hyvää kotiintuotavaa, jota seuraavan päivänä kävimme hyödyntämään.

Ato (herra) Meseret ja apulaisemme Itagen paahtoivat Konsosta ostamamme kahvinpavut.

Raamatunkääntäjän kyydissä Etelä-Etiopiassa

Syyskuussa meillä oli mahdollisuus tehdä viiden päivän matka Etelä-Etiopiaan. Tarkoituksenamme oli tutustua lähettitoverimme Mirjamin työhön ja elämään Arba Minchin kaupungissa ja sen lähistöllä. Lensimme Addis Abebasta Arba Minchiin etiopialaisena uudenvuodenpäivänä 11.9. Noin viidensadan kilmometrin matka taittui lentäen parissa tunnissa, vaikka välillä teimmekin välilaskun Jimman kaupungissa. Täytyy antaa tunnustusta Etiopian Airlinesille, jonka palvelut toimivat erittäin hyvin.

Saavuimme iltapäivällä Mirjamin talolle yöksi.

Arba Minchin kaupunki sijaitsee vuoren rinteellä kahden järven tuntumassa. Kaupungista avautuu upea näkymä järville. Seuraavana aamuna läksimme Mirjamin kyydissä etelään, Konson kaupunkia kohti. Se oli ollut Mirjamin työpaikkana useiden vuosien ajan ja hän halusi esitellä meille työtovereitaan ja Konson maisemia. Aloimme laskeutua Arba Minchistä alas Itä-Afrikan hautavajoamaan, jonka reunalla tie Konsoon kulkee.

Kovin nopeaa vauhtia ei Etiopian teillä voi ajaa...

Konsoon saavuttuamme saimme heti nähdä paikallisen kulttuurikeskuksen pihalla kahvipensaan, jossa kasvoi kauniita punaisia kahvipapuja. Niistä valmistetaan Etiopian kansallisjuomaa, kahvia. Etiopialaisen tarinan mukaan kahvin keksi 600-800-luvulla j.Kr. nuori paimenpoika nimeltä Kaldi Kaffan alueella Lounais-Etiopiassa.  Pojan vuohet alkoivat tanssia takajaloillaan pureskeltuaan kahvinpapuja. Kaldi vei papuja ortodoksimunkeille, jotka alkoivat valmistaa niistä piristävää juomaa öisten rukoustensa tueksi. Näin siis kahvi keksittiin alunperin Etiopiassa. Mekin päätimme ostaa Konsosta 5 kiloa paikallista kahvia ja paahdattaa sen Addis Abebassa omaan kahvipöytäämme.

Seuraavaksi saimme tutustua Mirjamin työtovereihin Konsossa. Vierailimme myös Mekane Yesus kirkon myymälässä, jossa oli esillä raamatunkääntäjien valmistamia konsonkielisiä lukutaito-oppaita.

Mirjam esittelee meille konsonkielistä lukutaitomateriaalia.

 Jatkoimme matkaamme nähdäksemme, millaista elämä ja maisemat Konsossa oikein ovat.Ajoimme hiekkatietä pitkin läpi paikallisten maalaiskylien. Tie kiemurteli vuorten rinteitä ja maisemat olivat upeat.

Lapsia leikkimässä erään konsolaisen kylän "miestentalon" pihassa.

 Yksi  paikallinen nähtävyys ja kulttuuriperintö on Itä-Afrikan hautavajoamaan kuuluva syvä rotko, jonka nimeksi on annettu New York. Sitä katsellessa tuli mieleen Jeesuksen vertaus kahdesta miehestä, joista toinen rakensi talonsa kalliolle ja toinen hiekalle. Kummalle seuraavan kuvan talo on rakennettu?

Konson New York

Yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista Konsossa oli vierailu perinteiseen tapaan rakennetussa kylässä.

Kylään johti kapea paaluilla ja kivillä reunustettu polku.

Kylässä vierailimme erään kristityn perheen luona. Vastaanotto oli kodikas ja lämmin ja saimme kokea Jumalan perheväen yhteyttä.

Talon isäntä on Mirjamin entinen työtoveri.

Edellisessä kuvassa isännän taustalla näkyvien majojen alla asuvat perheen kotieläimet, lehmät, härät, lampaat ja vuohet. Niiden viereen pihalle on rakennettu länsimaisen näköinen pieni talo perheen asunnoksi. Useat sukupolvet asuvat yhdessä. Perheen mummo on 90-vuotias iloinen ja säteilevä kristitty vanhus.

Afrikassa vanhat ja nuoret elävät yhdessä.

Vierailumme aikana keskusteltiin sekä perheen elämästä että syvällisistä teologisista kysymyksistä. Tarkoituksenamme oli viipyä kodissa vain hetkinen, mutta afrikkalaiseen vieraanvaraisuuteen kuuluu tarjota vieraalle  myös ruumiin ravintoa. Saimme nauttia kuumaa teetä ja leipää, jotka maistuivat ihmeen hyvältä.

Keskustelua Lutherin ristin teologiasta.

Kun hyvästelimme tuon ystävällisen perheen, mieltämme jäi lämmittimään paitsi maukas tee myös kokemamme kristittyjen yhteys. Tuntui jotenkin ihmeelliseltä, että täällä Afrikan sarvessa, perinteisessä paalukylässä, kaukana koti-Suomesta, saimme kokea tällaista perheyhteyttä. Kiitollisuus täytti mielemme.

Tee valmistui talon keittiössä takapihalla.

Kertomuksemme jatkuu seuraavassa blogissa...

Suomen helteestä Afrikan sateisiin

Suomen kesä:

 

Vietimme Israelin helteiden jälkeen upean elokuun Suomessa. Säät olivat hienot ja oli ihanaa tavata lähisukua ja ystäviä. Mieleen jäivät elämään Suomen vehreys; kukat ja puut sekä Järvi-Suomen järvet. Tässä blogissa haluamme jakaa hiukan lähetin lähtemistä ja liikkumista ja siihen liittyvää vastakohtaisuutta: 



Kotimme pihan kukkaloistoa

Syyshortensiat kauneimmillaan

 

 

 

 

Matkalla Afrikkaan

 

 

 

 

Etiopian sadekausi

Etiopiassa on sadekausi kesäkuusta syyskuun puoleenväliin.  Suomessa meidät hyvästeltiin lähtemään Afrikan lämpöön. Totuus on täysin toinen. Lämpötila täällä on viileämpi kuin Suomessa. Aamulla sisällä oli lämmintä 17 astetta ja ulkona 12- 14. Jos aurinko paistaa, lämpötila nousee hiukan yli 20 asteen, mutta näinä päivinä aurinko on paistanut hyvin harvoin.  Sen sijaan sadetta ja ukkosta on ollut joka päivä. Eikä taloissa ole lämmitystä. Meillä on yksi pieni patteri, jota siirtelemme välillä huoneesta toiseen.

Sateella joet tulvivat ja uuden asuintalomme kellarikerrokseen oli tuloiltanamme noussut vesi läheisestä joesta nopeasti. Seuraavat kuvat ovat näkymiä veden noususta täällä ollessamme. Talon varaston ja saunan eteen on koottu hiekkasäkkejä, jotta vesi ei pääsisi ovista varastoon ja talon alakerrassa olevaan saunaan. Itse asumme turvallisesti toisessa kerroksessa, josta katselemme veden nousua ja laskua: