Suomalaista asumista Addis Abebassa

Asumme kirkon asuntoalueella, jonka talot ovat suurelta osin eri lähetysjärjestöjen rakentamia. Täällä on tanskalaisten, norjalaisten, ruotsalaisten, amerikkalaisten ja suomalaisten taloja, vaikka alue onkin nykyään kirkon hallinnassa. Meidän tämänhetkinen asuinpaikkamme sijaitsee alueen ”suomalaisessa osassa”, jossa Kansanlähetyksen talon naapureina on Suomen Lähetysseuran taloja.  Asumme paritalossa, jossa asuu kaksi perhettä ja talon alakerrassa on vierashuoneita. Räisäsen perhe, jonka puolella asumme, ovat lähdössä helmikuussa kolmen kuukauden työmatkalle, joten sen jälkeen asustelemme Eskon kanssa paritalon toista puolikasta.  Tämänhetkisen huoneemme ikkuna näkyy parvekkeen kohdalla pyykkien takana vasemmalla. Eskon “työhuone” on polttopuitten takana alakerrassa.

Parvekkeen alle on varastoitu polttopuita, joita käytetään piharakennuksen saunan lämmittämiseen. Molemmissa asunnoissa on takat, joita myös käytetään, sillä asunnot ovat yllättävän kylmiä. Koska Addis Abeba sijaitsee noin 2300 metrin korkeudessa, ovat yöt täällä kylmiä, alle kymmen astetta, vaikka päivälämpötila nousisikin 25 asteeseen.  Pihapuissa olemme nähneet useita uusia lintulajituttavuuksia, kolibrin tapaisia pieniä lintuja ja tänään “hiirilintuja”. Pari isoa hanhea herättelee meidät aamuisin kuuden jälkeen naapurissa sijaitsevan kirkon mediakeskuksen katolta.

Mukavaa on se, että vesi tulee ja menee taloissamme. Samoin jääkaappi ja sähköhella toimivat, vaikka olemme jo päässeet käyttämään otsalamppujakin sähkökatkosten aikana, jotka eivät onneksi ole olleet pitkiä.  Alueellamme on päivällä ja yöllä vahteja. Pääsin tekemään viikko sitten työalamme tilintarkastusta ja minua nauratti, kun huomasin, että vahtikoiramme ruokakustannukset oli kirjattu säntillisesti kirjanpitoon. Uskollinen ja lempeä vahtikoiramme Tim osaa olla ihan pelottavan näköinen ja haukkuu kissoille ja varmaan vieraillekin. Se myös kuuntelee tyytyväisenä kanssamme amharan kielen nauhoituksiamme ja ”vahtii” läksyjen tekoa pihalla.

Kielikoulumme on sadan metrin päässä talostamme. Kuljemme sinne pienen portin kautta, joten ei mene turhaan aikaa siirtymiseen.  Päivärytmimme on kielikoulun aikana hyvin säännöllinen, aamupalan jälkeen kouluun ja sitten syömään Kansanlähetyksen vierastalon emännän Adabsen tekemää lounasta ja iltapäivällä läksyjen tekoa ja erilaisten asioiden hoitamista. Tässä maassa kestää yllättävän kauan saada pienikin asia hoidetuksi. Saimme onneksi nyt nettitikkumme toimimaan, joten kommunikointi on mahdollista.  Paikalliset ajokortit ovat vielä vaiheessa, vaikka niissä viivytystä onkin tullut lähinnä Suomen suurlähetystön puolelta. Eli emme vielä pääse ajelemaan itse kaupungilla. Autoja on runsaasti, mutta pääkaupungin kadut ovat leveitä ja liikenne on huomattavasti Israelia rauhallisempaa ja kohteliaampaa.

Pihapiirissämme on myös Kansanlähetyksen Etiopian työalan toimisto ja kirjasto sekä sauna. Ne sijaitsevat seuraavan kuvan talossa. Saunassa käydään pääsääntöisesti keskiviikkona ja lauantaina, eli suomalainen elämänrytmi on vahvoilla. Kielikouluryhmämme tanskalaista pastoria nauratti, kun kerroin saunastamme, jonka löylyt ovat tosi mahtavat!  Lintuja, muutamaa hyttystä, paria kilttiä liskoa ja vahtikoiraamme lukuun ottamatta emme ole nähneet vielä muita eläimiä, emme onneksi edes niitä kirppuja, joista meitä varoitettiin.  Asummehan sentään isossa kaupungissa, joka on Etiopian, ja etiopialaisten itsensä mielestä koko Afrikan, pääkaupunki!